Oppiminen

Tiimioppiminen on yhteistyötä

”Dialogi on yhteiseen oppimiseen ja toimintaan tähtäävien ihmisten kohtaamista”

-Freire-

Miljoonien vuosien saatossa yksi ominaisuus on tehnyt ihmisestä erityisen: kyky oppia. Ihmiskunta on kulkenut pitkän matkan luolamiesajoilta tähän päivään ja oppimisen haasteet ovat muuttuneet eloonjäämiskamppailusta tietoista prosessointia vaativaksi kognitiiviseksi toiminnaksi. Tästä huolimatta yksi yhteinen nimittäjä on säilynyt näihin päiviin saakka: ihminen oppii parhaiten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Yrityksissä ajatusta tehokkaasta yhdessä tekemisestä ja oppimisesta on jalostettu käytännössä tiimityön kautta. Hyvässä tiimissä toimitaan tasavertaisuuden pohjalta ja tiimin toiminnalle on oltava selkeä tehtävä organisaatiossa. Olen usein kuullut sanottavan, että tiimin jäseniä tulisi valita osaamisen, eikä henkilökemioiden perusteella. No näinhän se lähtökohtaisesti onkin. Eri osaamistaustalla varustetut tiimiläiset tukevat toisiaan: yhdellä on jotakin sellaista tietotaitoa, joka toiselta jäseneltä puuttuu. Kuitenkin kun tiimissä on useita erilaisia ihmisiä eri taustoista ja lähtökohdista, on väistämättäkin selvää, että henkilökemioilla on suuri merkitys tiimien toimintaan. Parhaimmillaan tiimin jäsenet kannustavat ja motivoivat toisiaan ylittämään omat rajansa ja tavoitteensa. Tämä vaatii toisiin tiimin jäseniin aitoa tutustumista ja aikaa. Pahimmillaan tiimin toiminta johtaa politikointiin, ja syyllistävään puhetapaan, joka aiheuttaa lannistusta ja latistaa ilmapiiriä.

Tiimi koostuu yksilöistä.

Kun pohditaan tiimioppimista yksilötasolla, niin asia ei ole aina helppo ja yksinkertainen. Ihmiset oppivat eri tavoin ja muutos tapahtuu yksilöissä eri aikaan. Tämän lisäksi aikuisen oppiminen tapahtuu aina kokemuskehyksessä, jolla tarkoitan sitä, että opittavaa asiaa peilataan jo koettuihin kokemuksiin, tietoihin ja taitoihin. Aikuiselle ihmiselle on jo muodostunut käsitys monista asioista elämänkokemuksen myötä, joten erilaisten näkemysten yhteentörmäykseltä ei voida – eikä pidäkään voida välttyä. Suureksi kysymykseksi muodostuukin se, kuinka yhteentörmäyksiin puututaan ja kuinka ne ratkaistaan.

Olen itse toiminut työelämässä useissa eri tiimeissä. Yhden asian olen kohdannut kerta toisensa jälkeen; tiimeissä ei usein keskustella tarpeeksi ja aidosti tiimin sisäisistä epäkohdista. Mikäli tiimin sisäisiä konflikteja ei oteta keskusteluun, ne vaikuttavat voimakkaasti tiimin toimintaan; vuorovaikutussuhteisiin sekä oppimiseen. Tosiasia on sekin, että henkilökemiat vaikuttavat paljon tiimin dynamiikkaan ja toimintaan. Usein tiimissä on henkilöitä, jotka pyrkivät nostamaan omaa statustaan muiden yläpuolelle, he saavat oikeutuksensa omille näkemyksilleen jyräämällä muiden ajatukset ja mielipiteet. Sitten on henkilöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti tiimiin pyrkien manipuloimaan tiimin jäseniä vihjailuilla, selän takana puhumisella ja sosiaalisella pelaamisella. Ja sitten on vielä ne tyypit, jotka passiivisesti ottavat asiat ja päätökset vastaan lausumatta omia mielipiteitään, vaikka niitä erikseen kysyttäisiinkin.

Olisiko tiimissänne aika pysähtyä miettimään, miten meillä oikeasti menee? Laadittaisiin yhteisiä pelisääntöjä, miten meidän tiimissämme toimitaan. Millaisia rooleja tiimissänne edustetaan, jääkö joku tärkeä rooli kenties uupumaan? Mietittäisiin myös viestinnällisiä asioita, esimerkiksi sitä, kuinka hyvin avoin dialogi toimii meidän arjessa. Dialogi voi joskus olla hyvinkin kovaluontoista, mutta siihen ei sisälly toisen persoonan lyttäämistä tai mielipiteiden aliarvioimista. Dialogi perustuu tasavertaisuuteen; kenenkään status ei ole muiden ylä- tai alapuolella, vastavuoroisuuteen; jokaisen tulee voida osallistua keskusteluun ja sanoa omat näkemyksensä ja mielipiteensä, kunnioitukseen; jokainen tiimin jäsen on lähtökohtaisesti arvokas ihan omana itsenään.